Nilkan nyrjähdys

Yleisyys

Nilkan nyrjähdykset ovat yleisiä vammoja. Yleisimmin nilkka nyrjähtää sisäänpäin, painon siirtyessä jalan ulkoreunalle. Nilkan nyrjähdys aiheuttaa kipua, nilkan liikerajoitusta, poissaoloa töistä ja urheilusta sekä voi aiheuttaa nilkan epävakaisuutta. Arvion mukaan yksi 10 000 ihmisestä nyrjäyttää nilkkansa joka päivä. Nilkan nyrjähdysten osuus urheiluvammoista on 10-30 %. Nilkan nyrjähdykset ovat yleisiä hyppy- ja juoksulajeissa sekä lajeissa, jossa tarvitaan räjähtäviä sivuttaisliikkeitä. Nilkan nyrjähdyksen aiheuttama oireilu jatkuu 40 %:lla yli kuusi kuukautta, 5-33 %:lla vammasta on haittaa vuoden kuluttua, 36-85 %:lla oireilu paranee täysin kolmen vuoden kuluessa ja pysyvä haitta jää 4 %:lle. Puutteellisella kuntoutuksella on yhteys oireiden pitkittymiseen.

Sivuvaikutukset

Nilkan nyrjähdysten pidetään pieninä vammoina ja niiden vaikutuksia aliarvioidaan. Nilkan nyrjähdyksen jälkeen 55 % hakeutuu terveydenhuollon ammattilaisen hoitoon. Pelkkä lääkärillä käynti ei riitä, sillä tarvitaan kuntoutusta, jotta nilkka voidaan saada nyrjähdystä edeltäneeseen kuntoon. Nilkan nyrjähdys aiheuttaa liikerajoituksia ja häiriöitä jalan toiminnoissa sekä lisäävät riskiä nilkan nyrjähdyksen uusiutumiseen. Nilkan nyrjähdysten on todettu aiheuttavan heikentymistä nivelten asentotunnossa, tasapainossa, nilkan liikkeessä ja hermotuksessa.

Nilkan nyrjähdys vahingoittaa nilkan asentotunnon reseptoreita, joka voi aiheuttaa nilkan voiman alenemista ja asentotunnon häiriöitä. Akuutti nilkan nyrjähdys voi johtaa nilkan krooniseen fyysisiin rajoituksiin. Kroonisen nilkan epävakaus rajoittaa liikuntaa ja voi johtaa nilkan nivelten rappeutumiseen ja johtaa lisääntyneeseen nivelrikon riskiin.

Nivelsiteet

Nilkan ulkosivulla sijaitsee lateral collateral ligament (LCL) ja sisäsivulla medial collateral ligament (MCL). LCL muodostuu kolmesta nivelsiteestä anterior talofibular ligament (ATFL), calcaneofibular ligament (CFL), posterior talofibular ligament (PTFL). ATFL vahingoittuu yleisimmin, joka kulkee pohjeluusta ja telaluuhun. Sillä on tärkeä rooli telaluun eteenpäin ja nilkan ojentamisen rajoittamisessa. ATFL on noin 6-10 mm leveä, 15-20 mm pitkä ja 2 mm paksu. Nilkkaa koukistaessa ATFL on rento ja ojentaessa kiristynyt.

Luokittelu

Nilkan nyrjähdys luokitellaan asteen I-III vammoihin.

Asteen I vammassa nivelsiteissä on pieni venähdys. Vamma-alueella turvotus on vähäistä, nilkka on tukeva ja kävely onnistuu melko normaalisti.
Asteen II vammassa on usein täydellinen repeämä ATFL:ssa ja osittainen repeämä CFL:ssa. Nilkassa voi olla löystymistä. Vamma-alueella on melko runsasta turvotusta ja kipua, joiden takia nilkan liikkeet ovat rajoittuneet ja jalka aristaa kävelyssä.
Asteen III vammassa ATFL ja CFL ovat täysin revenneet. Nilkassa on kohtalainen tai vaikea löystyminen. Vamma-alueella on runsasta turvotusta, kipua, liikerajoitusta ja jalka aristaa painoa varattaessa.

inen on todennäköistä.

Tutkiminen

Nilkan tutkiminen on tärkeää hoidon kannalta. Akuutissa vammassa on vaikea määrittää tiettyjen nivelsiteiden vamma kivun ja tulehduksen takia. Kuitenkin varpaille nousun tai pienen hypyn tekemisen mahdottomuus kipeällä jalalla viittaa AFTL:n täydelliseen repeämään. AFTL:n vetolaatikkotestin puoliero terveeseen nilkkaan verrattuna osoittaa repeämän merkin. Arkuus ja turvotus nilkan sisäsivulla viittaavat deltanivelsiteen vammaan. Tällöin murtuman mahdollisuus on tärkeää tutkia.

Paras aika nilkan tutkimiseen on 4-7 vuorokautta vamman synnystä, riippuen vamman vakavuudesta. Lievässä tapauksessa tutkiminen on hyvä ajoittaa 4-5 ja vaikeissa 6-7 vuorokauden päähän. Ihonalaista verenvuotoa voi esiintyä 24-48 tunnin kuluttua vammasta.

Hoito

Akuutissa vammassa ensihoitona on puristus ja kohoasento sekä kuntoutuksen nopea aloitus. Kylmähoitoa ja lepoa ei enää suositella (lue Akuutin vamman hoito). Nilkan sivuttaisliikettä estävää tukea on hyvä käyttää kävellessä, jotta vahingoittuneet nivelsiteet eivät kävellessä venyttyisi ja pääsisä parantumaan. Kävely on sallittu kivun sallimissa rajoissa. Kyynärsauvoilla kevennetään askelta vain sen verran, että kipua askeltaessa ei tunnu.

Nilkan kuntoutus tulisi aloittaa viimeistään viikon sisällä vammasta. Kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa jalan normaali toiminta lisäämällä nilkan liikelaajuutta koukistukseen, aktivoida ja vahvistaa jalan lihaksistoa sekä palauttaa nilkan normaali sensomotorinen kontrolli. Oikeanlainen hoidon nopea aloitus auttaa huomattavasti vamman parantumisessa. Hoitamattoman nilkan nyrjähdyksen uusiutuminen on todennäköistä.

Lähteet:

Bleakley CM, O'Connor SR, Tully MA, Rocke LG, Macauley DC, Bradbury I, Keegan S, McDonough SM: Effect of accelerated rehabilitation on function after ankle sprain: randomised controlled trial. BMJ 2010, 340:c1964.

Dubois B, Esculier J. Soft-tissue injuries simply need PEACE and LOVE. British Journal of Sports Medicine 2020;54:72-73.

Ferran NA, Maffulli N. Epidemiology of sprains of the lateral ankle ligament complex. Foot Ankle Clin N Am 2006; 11:659-662.

Kemler E, van de Port I, Backx F, et al. A systematic review on the treatment of acute ankle sprain: brace versus other functional treatment types. Sports Med 2011;41:185–97.

Mirkin G. Why Ice Delays Recovery. March 16, 2014. Accessed June 4, 2014.