Miten korona tarttuu?

COVID-19 on koronaviruksesta Suomessa käytetty nimi ja SARS-CoV-2 on toinen nimi, jota maailmalla käytetään.

Tartuntatavat

Hengitysteiden virusinfektiot voivat tarttua neljällä tavalla:

1. Pisaratartuntana lähietäisyydeltä ilmasta (etäisyys 1–2 m)

2. Aerosolitartuntana kauempaa ilmasta (etäisyys yli 2 m)

3. Käsien kautta suorana kontaktina infektoituneisiin eritteisiin (kättely)

4. Käsien kautta epäsuorana kontaktina infektoituneisiin eritteisiin (pinnoilta)

Aerosolitartunta tarkoittaa oleskelua etäällä samassa huoneessa mikrobia erittävän kanssa ja saapuessaan sinne pian erittäjän poistumisen jälkeen. Hengitystieviruksen tartuntamekanismeja ei yksiselitteisesti tunneta ja sen tutkiminen on vaikeaa. Kaikki hengitystievirukset voivat tarttua usealla tavalla.

Tartuntatapaan vaikuttaa monta muuttujaa: virus, viruksen määrä tartuttajassa, etäisyys tartuttajasta, altistumisen kesto, huoneen ilmanvaihto, lämpötila, ilmankosteus, viruksen määrä pinnalla, tartuttavan eritteen ja pinnan laatu. Tartuntamekanismit on ymmärrettävä, jotta viruksen leviäminen pystytään estämään.

Korona-ajan alun rajoitustoimenpiteet

Kun COVID-19 ei ollut alkuvaiheessa vielä tunnettu, leviämistä rajoittavat toimenpiteet tehtiin muiden hengitystievirusten tietojen mukaan. THL suositteli huolellista käsienpesua tai käsien desinfiointia sekä välttämään sosiaalisia kontakteja ja tarpeetonta matkustamista. Maskien käyttöön ei alkuun uskottu, sillä niiden hyödystä ei ollut luotettavaa tutkimustietoa. Yleisten tilojen pintoja suositeltiin desinfioitavaksi, koska viruksen uskottiin leviävän pinnoilta. Monissa maissa ulkotiloja desinfioitiin ilman tutkimusnäyttöä.

Tutkittua tietoa COVID-19 tartuntatavoista

Tutkimukset ovat osoittaneet, että COVID-19 tarttuu ensisijaisesti ilman kautta pisaratartuntana limakalvoille sekä joissain olosuhteissa aerosolitartuntana. Viruksen leviämisen ehkäisyssä keskeisiä asioita ovat maskien käyttö, turvaetäisyys ja lähikontaktien minimointi sekä suuria joukkioita sisällä ja ulkona tulee välttää, vaikka ulkona tartuntariski on hyvin pieni.

COVID-19 RNA:ta löytyy ilmasta ja käsistä sekä niiden kautta monilta eri pinnoilta. Pinnoilla COVID-19 RNA voi säilyä muutamasta tunnista 28 vuorokauteen, mutta virus ei välttämättä enää pinnoilla elä ja tartuta. Elävää COVID-19 on pystytty viljelemään pinnoilta vain yhdessä tutkimuksessa mahdollisesti voimakkaan yskäisyn seurauksena.

Matemaattisten mallien mukaan pinnoilta tarttuminen on mahdollista erityisolosuhteissa. 2020 alussa Diamond Princess -risteilyaluksella yksi henkilö tartutti 3 711 matkustajasta ja miehistön jäsenestä 712 henkilöä (19 %) COVID-19 infektioon. 14 vrk:n laivan karanteenin ajan tutkijat tekivät 132 yksityiskohtaista mallinnusta. Suurimmaksi tartuttavaksi tavaksi todettiin aerosolien sisään hengittäminen ja näissä erityisolosuhteissa pintojen kautta arvioitiin tapahtuneen 30 %:n tartunnoista.

Käsidesin tarpeellisuus on myös ristiriitaista, sillä käsien kautta tapahtuvaa tartuntaa ei ole voitu osoittaa. Suoran kontaktitartunnan mahdollisuus käsien kautta on vähäinen, kun ihmiset eivät enää kättele. Kertakäyttöhanskojen käytöstä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ne antavat turhan turvallisuuden tunteen, koska hanskojen kautta virus leviää yhtä lailla.

Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC) mukaan on mahdollista, että COVID-19 tarttuu pinnoilta, vaikka pinnoilta tarttumista ei pidetä merkittävänä ja yksiselitteistä tutkimusnäyttöä siitä ei ole.

Lopuksi

COVID-19 jää todennäköisesti pysyvästi yhteiskuntaan, kuten muut hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset. COVID-19 on muihin hengitystieviruksiin nähden erikoinen ja ennakoimaton virus, ja siksi leviämistä rajoittavat toimenpiteet on jatkossa tehtävä huolellisiin tutkimuksiin perustuen. Oli sitten rajoitustoimenpiteistä mitä mieltä tahansa, rajoitustoimenpiteet ovat vähentäneet maailmassa hengitystievirusten aiheuttamia infektioita merkittävästi.

Lähde:

Luoto R, Ikonen N, Waris M, Ruuskanen O 2021. Tarttuuko SARS-CoV-2 pinnoilta? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2021;137(8):777-9.