Lapsen kävelyn kehitys

Lapsi oppii kävelemään noin 12 kuukauden ikäisenä, mutta vaihteluväli on 8-17 kuukautta. Aluksi kävely on leveäraiteista ja lapsi astuu vain koko jalkapohjalla tai päkiällä. Selkärangassa ja lantiossa ei tapahdu normaaliin kävelyyn kuuluvaa vastakkaissuuntaista kiertoa eli spiraalimaista liikettä, vaan yläraajat ovat aluksi sivulla tasapainottamassa asentoa. Noin 2-3-vuoden iässä nilkan eriytyneet liikkeet onnistuvat, joka mahdollistaa kantaiskun. Yläraajat ovat laskeutuneet vartalon sivuille, ja kävelylle tyypillistä spiraalimaista liikettä alkaa näkyä lapsen liikkumisessa. Pihtipolvisuus pienenee iän myötä, joka mahdollistaa polven ojentumisen. 3-4-vuotiailla tasapaino ja lantion hallinta on parantunut paljon, joka mahdollistaa lonkan ojentumisen ja lantion kierron, jotka näkyvät kehittyneessä varvastyönnössä. Tällöin lapsella näkyy myös rintarangan ja lannerangan välinen spiraalimainen liike. Kouluikäisen kävely on jo lähellä aikuisen kävelyä. Kehitystä kävelyssä jatkuu noin 20-vuotiaaksi asti.

Kävelyn kehityksen muutokset

Lapsen muuttuneen kävelyn taustalla voi olla alaraajojen lihasten epätasapaino eli heikot lihakset ja lyhentyneet lihakset. Pienillä leikki- tai nukkuma-asennot voivat aiheuttaa virheellistä kuormitusta, jolloin kävely saattaa jatkua pitkään poikkeavana. Hyppykiikku estää jalkaterän ihotunnon kehityksen ja viivyttää primitiivireaktion oikea-aikaista häviämistä, jolloin kävelyn opettelu viivästyy. Kävelyteline kuormittaa lonkkaniveliä ja voi vaurioittaa niiden kehitystä.

Päkiäkävely

Noin 7-24 prosenttia lapsista kävelee välillä varpaillaan kävelyn oppimisen jälkeen ja 2-3 ikävuoden välillä. Päkiäkävely voi johtua lonkan, polven ja nilkan yhtäaikaisten liikkeiden hahmottamisen vaikeudesta. Päkiäkävely on myös aluksi nopeampaa ja helpompaa, kun tasapaino ja lantionhallinta ovat heikkoja. Päkiäkävelyä voi esiintyä vain paljasjaloin tai myös kengillä. Tämä on normaalin kehityksen vaihe, joka häviää yleensä 3-6 kuukauden kuluttua itsenäisen kävelyn oppimisesta, mutta jatkuu joskus 4-vuotiaaksi tai jopa kouluikäiseksi. Lasten alaraajojen asiantuntijaan on hyvä ottaa yhteyttä mikäli päkiäkävelyn jatkuu yli 4-vuotiailla, lapsi seisoo jatkuvasti päkiöillä, lihakset väsyvät tai kipeytyvät helposti. Päkiäkävelyn jatkuessa pitkään, on tästä vaikea oppia pois, ja lisäksi se aiheuttaa jäykkyyttä nilkan liikkuvuuteen ja heikkoutta nilkan lihasvoimiin.

Hoitona päkiäkävelyyn nilkan kireiden lihasten liikkuvuuden lisääminen ja heikkojen lihasten vahvistaminen. Pitkään jatkuessa voi joissain tapauksissa kengällä hyvä ohjata liikettä kannalle.

Jalkaterien sisäänpäin kävely

Vastasyntyneillä reisiluun kaula on kiertynyt eteenpäin noin 30-40°, joka aiheuttaa koko alaraajan kiertymisen sisäänpäin. Joka kolmas 4-vuotiaista kävelee jalkaterät sisäänpäin. Jalkaterien sisäänpäin kävely häviää yleensä 6-12-vuotiaana, kun lonkan kulma pienenee. 6-12-vuotiailla lonkan kulma on enää noin 20-25° ja aikuisilla noin 8-10°. Jalkaterien sisäänpäin kävely aiheuttaa kompastelua ja kävelystä voi tulla kömpelöä.

Istuma- ja nukkuma-asennot ovat tärkeitä. Älä anna lapsen istua W-asennossa eli peppu maassa, polvet edessä ja jalkaterät sivulla taaksepäin, koska tämä aiheuttaa reisiluun kiertymistä eteen- ja sisäänpäin. Hyvässä istuma-asennossa peppu maassa ja jalkaterät näkyvät eteenpäin katsoessa esim. jalat ristiasennossa. Risti-istunta kiertää reisiluuta ulospäin. Myös jalkojen päällä nukkumista on vältettävä. Jo pientä taaperoa tulee jatkuvasti muistuttaa hyvästä istuma-asennosta.

Lapsi oppii leikin ja liikunnan kautta hahmottamaan ja käyttämään kehoaan. Normaali motorinen oppiminen vaatii liikkumista. Monipuolinen liikunta ehkäisee tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä lihasepätasapainon syntyä. Ylipainoisilla on muita enemmän tuki- ja liikuntaelinsairauksi, pihtipolvisuutta ja alaraajojen vaivoja. Paljasjaloin kävely epätasaisella alustalla vahvistaa jalkaterän lihaksistoa ja kehittää tasapainon kannalta tärkeää asento- liike- ja tuntoaistia.

Lue lisäksi Lapsen alaraajojen kehitys