Akillesjänteen kipu
Akhilleus
Akhilleus oli kreikkalaisen mytologian mukaan legendaarinen soturi. Akhilleuksen synnyttyä, hänelle ennustettiin väkivaltaista kuolemaa. Hänen isänsä kastoi Akhilleuksen Styks-jokeen, jotta hän saisi kuolemattomuuden. Isä piti poikansa kantapäästä kiinni jokeen kastaessaan, jolloin Akhilleuksen kantapää jäi haavoittuvaiseksi. Akhilleus kuoli nuolen lävistettyä hänen kantapäänsä Troijan sodassa. Akilleen kantapäästä on tullut henkilön heikkouden symboli.
Yleistä
Akillesjänteen ja muiden jänteiden kivusta on aikaisemmin puhuttu jännetulehduksena. Jännetulehduksesta on luovuttu, sillä tutkimusten mukaan jänteiden alueilta ei juurikaan ole löytynyt tulehdussoluja. Kipua on alettu kutsua jänteen tendinopatiaksi, joka on jänteen ylirasitus- ja rappeumatila.
Akillesjänteen tendinopatia alkaa vaiheittain, jossa alkuoireina ovat aamujäykkyys, toiminnan heikkeneminen ja paikallinen turvotus. Oireiden pitkittyessä syntyy kipua ja arkuutta. Kipu esiintyy yleensä 2-6 cm kantaluusta.
Urheilijoista 43% on ollut akillesjänteen kipuja, ja heistä eniten (83 %) esiintyi keskimatkan juoksijoissa. 65 % yleislääkärissä diagnosoiduista vammoista ei liity urheiluun.
Akillesjänteen tendinopatia on yksi yleisemmistä rasitusvammoista urheilijoilla. Sen esiintyvyys on 18 % juoksijoiden vammoista ja 4 % kaikista urheiluvammoista. Akillesjänteen tendinopatiasta oireilee noin 6 % kaikista ihmisistä ja urheilijoista 50 % elämän aikana. Viime aikoina oireita on alkanut yhä enemmän esiintyä liikkumattomilla henkilöillä.
Akillesjänteen tendinopatia voidaan jakaa oireiden keston perusteella akuuttiin alle kaksi viikkoa, subakuuttiin 2-6 viikkoa ja krooniseen yli kuusi viikkoa kestäneeseen tendinopatiaan. Oireiden kroonistuessa akillesjänne alkaa rappeutua, jolloin tulehdustekijöitä ei ole havaittavissa.
Oireet ja niiden tekijät
Akillesjänteen tunnusomaisia oireita ovat kipu, turvotus ja heikentynyt painon sietokyky. Aluksi kipua voi esiintyä liikunnassa lämmittelyn aikana.
Akillesjänteen kudokset mukautuvat ympäristössä tapahtuviin muutoksiin, jotta elimistön tasapaino säilyy. Kun akillesjänne ei pysty reagoimaan äkillisiin rasituksen, harjoittelutiheyden tai -keston muutoksiin, jänteen mukautumiskyky ylitetään eli jänne ylikuormittuu. Seurauksena jänteeseen syntyy pieni vaurio. Rasituksen jatkuessa vauriot lisääntyvät ja ne johtavat eteneviin jännemuutoksiin.
Alistavia tekijöitä akillesjänteen ylikuormittumiselle on todettu olevan esimerkiksi urheilu ja sen nopea lisääminen, nilkan ojentajien heikkous, nilkan koukistajien liikerajoitus, jalan ylipronaatio ja muut toimintojen poikkeamat, ylipaino, jalkojen pituuserot, ikä ja eri sairaudet.
Hoito
Lääkärit usein suosittelevat kortisonipiikkiä akillesjänteen hoitoon. Kortisonipiikistä voi olla lyhytaikaista hyötyä, mutta pitkäaikaista hyötyä ei ole havaittu. Kortisonipiikin haittavaikutuksia ilmenee 82 % tehdyistä tutkimuksista. Näitä haittavaikutuksia ovat jänteen repeämä ja jänteen voiman heikkeneminen. Kortisonipiikin mahdollinen hyöty näyttää pienemmältä kuin mahdolliset riskit. Myöskään tulehduskipulääkkeillä ei ole havaittu olevan pitkäaikaista hyötyä.
Pelkällä levolla ei näytä olevan vaikuttavuutta akillesjänteen tendinopatiassa. Hoitoina akillesjänteen tendinopatiassa suositellaan ensisijaisesti kuntouttavaa hoitoa. Siihen kuuluvat harjoitteet ja urheilun muuttaminen kevyemmäksi. Tutkimusten mukaan 12 viikon harjoitusohjelman avulla kipu vähenee jopa 60-90 %:lla ja toimintakyky paranee. Sen lisäksi akillesjänne pitenee ja vahvistuu nopeasta. Vamman uusiutumisen ehkäisemiseksi on puututtava altistaviin tekijöihin.
Lähteet:
Roche A. J., Calder J. D. F. 2013. Achilles tendinopathy - a review of the current concepts of treatment. Bone Joint Journal 2013 Oct 1;95-B(10):1299-307.
Silbernagel KG, Hanlon S, Sprague A 2020. Current clinical consepts: conservative management of achilles tendinopathy. Journal of athletic training 55, 438–447.