Mitä huonot kengät tekevät?
1. Jäykkä kenkä (kiertojäykkä ja päkiän kohdalta jäykkä)
Kiertojäykkä
Kävellessä jalan ja koko kehon tulee toimia ja liikkua spiraalimaisesti. Liikkeenä spiraali tarkoittaa, että kehon eri osat kiertyvät vastakkaisiin suuntiin. Jalka voidaan jakaa etu- ja takaosaan. Jalan takaosa eli nilkka kiertyy jalkapohjan puolelta katsottuna sisäänpäin eli paino kantapohjassa siirtyy enemmän ulkoreunalle ja vähemmän painoa kantapohjan sisäreunalle. Jalan etuosa eli päkiän alue kiertyy jalkapohjan puolelta katsottuna ulospäin eli paino päkiällä siirtyy enemmän 1 varvasta kohden ja vähemmän painoa päkiän ulkoreunalle 5 varpaan alueelle.
Mikäli kenkä on kiertojäykkä eli kenkä ei taivu helposti joka suuntaan, niin jalka ei pääse kengän sisällä tekemään jalan etu- ja takaosan välistä vastakkaissuuntaista spiraalimaista liikettä. Tällöin paino jalkapohjassa menee etu- ja takaosassa samanaikaisesti joko sisäreunalle tai ulkoreunalle.
Jalan spiraaliliikkeen puuttuminen aiheuttaa mm. toiminnallista lattajalkaa eli madaltaa jalan sisäkaarta.
Päkiän kohdalta jäykkä
Jos kenkä on päkiän kohdalta jäykkä, 1 varvas ei pääse ojentumaa normaalisti eli vähintään 60-70 astetta. Tällöin kävellessä jalka tekee jonkun kolmesta kompensaatiokeinoista, joista mikään ei ole hyvä.
1. Jalkaterä kääntyy osoittamaan ulospäin, jolloin askelluksen ponnistus tapahtuu päkiän ja 1 varpaan sisäreunalla.
2. Askelluksessa paino jää päkiän keski- ja ulkoreunalle ja ponnistus lähtee 2-5 varpaiden kautta.
3. Askelluksessa päätöstukivaiheessa, eli kun jalka on nousemassa alustasta ylös, ponnistus jää tekemättä. Jalka nousee siis alustasta ylös ennen kuin 1 varvas ojentuu ja tapahtuu ponnistus. Tällöin myös nilkan ojennus on heikkoa eli pohjelihakset heikentyvät.
1 varpaan alenevan liikkeen lisäksi jäykkä pohja estää jalkaterän luonnollista iskunvaimennusta, heikentää nilkan liikkuvuutta ja estää jalkapohjaa saamasta ja välittämästä tietoa alustasta keskushermostolle. Ajan myötä jalka on alttiimpi erilaisille jalan alueen kivuille esim. jalkapohjan kivuille ja nivelten virheasennoille esim. vaivaisenluu.
2. Pieni kenkä (leveyssuunnassa ahdas / kapea varvastila ja liian lyhyt)
Leveyssuunnassa ahdas / kapea varvastila
Kun puhutaan pienistä kengistä, lähes kaikille tulee mieleen kengän koko vain pituussuunnassa. Vähintään yhtä tärkeä, tai jopa tärkeämpi, on kengän koko leveyssuunnassa erityisesti varpaiden kohdalta.
Kärjestä leveyssuunnassa kapeat kengät painavat varpaita toisiaan vasten. Tämä saa aikaan varpaiden ja jalkapöydänluiden virheasentoja, kuten vaivaisenluuta ja vasaravarpaita, sekä alentavat nivelten normaalia liikettä. Vaivaisenluu tarkoittaa 1 varpaan kääntymistä muita varpaita kohden ja vasaravarpaat yleensä 2-5 varpaiden koukistumista. Kun varpaat ovat painuneena toisiaan vasten, varpaat eivät pääse leviämään normaalisti kävelyssä alustaa vasten.
Kengät ovat liian kapeat, jos kenkä on kapeampi päkiästä kuin jalan leveys on ja lisäksi kapeampi varpaiden kohdalta kuin päkiästä. Käytännössä kengän sisäreunan tulee olla suora 1 varpaan päähän asti ja ulkoreunan 5 varpaan päähän asti. Vasta 1 ja 5 varpaiden päiden jälkeen kenkä saa kaventua. Usein aikuisen paljasta jalkaa katsomalla voidaan sanoa, onko varpailla ollut riittävää tilaa kengissä.
Itse voit tarkastaa leveyden ottamalla kengän oma irtopohjallinen pois ja laittamalla jalka pohjallisen päälle. Mikäli varpaat eivät pysy pohjallisen sisäpuolella, kenkä on leveydestä liian pieni.
Liian lyhyt
Kengät, joissa pieni käyntivara eli tila varpaan pään ja kengän kärjen välissä, saavat varpaat vasaravarvasasentoon ja aikaan kynnen paksuntumista. Sopiva käyntivara on 1-2 cm, riippuen kengistä. Varvastilalta kapeissa kengissä tai talvikengissä käyntivara on hyvä olla lähempänä 2 cm, jotta varpailla olisi enemmän tilaa ja talvella tarvittaessa mahtuu paksumpaa sukkaa jalkaan. Varvastilalta leveissä kengissä 1 cm tai hieman yli voi riittää. Älä koskaan osta alle 1 cm käyntivaralta olevaa kenkää. Tiesitkö että illalla jalka on isompi pituus- ja leveyssuunnassa kuin aamulla.
3. Kantakorko
Kengässä oleva suuri kantakorko kiristää, lyhentää ja heikentää akillesjännettä ja pohjelihaksia. Tällöin nilkasta tulee liikerajoitteinen koukistukseen ja heikko ojennukseen. Liikerajoitteisen nilkan koukistuksen seurauksena kävellessä jalan sisäkaari voi madaltua tai askelluksessa ponnistus jää tekemättä, kun jalka nousee ilmaan ennen kuin 1 varvas ojentuu ja tapahtuu ponnistus. Tällöin nilkan ojennusta tekevät akillesjänne ja pohjelihakset siis heikkenevät.
Mitä enemmän kantakorkoa on, sitä enemmän kehon paino siirtyy päkiöille, jonka seurauksena päkiän alueen ja varpaiden paine ja kuormitus lisääntyy. Kun kanta on päkiää ylempänä, varpaat päkiästä ovat virheasennossa ojentuneina. Tämä voi aiheuttaa vasaravarpaisuutta ja vaivaisenluuta. Lisäksi painopisteen siirtyessä päkiöille, muuttuu koko kehon asento esim. alaselän notko lisääntyy. Kun alaselän notko lisääntyy, vaikuttaa se alaspäin lonkkien, polvien, nilkkojen ja jalkaterien asentoihin ja ylöspäin yläselän, olkapäiden, niskan ja pään asentoihin. Mihin tahansa edellä mainittuihin voi virheasentojen seurauksena tulla kipuja.
Jo yli 6 mm kantakorkoa pidetään suurena korkona. Korottomiin tai lievästi korollisiin kenkiin siirtyessä jalat saattavat kipeytyä ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana, joka on täysin normaalia.
