Jalkapohjan kipu / plantaarifaskiopatia
​
Yleistä
Yksi yleisimmistä jalan kiputiloista on jalkapohjan kalvojänteen kipu. Noin 10 prosenttia ihmisistä kokee kipua jossakin vaiheessa elämäänsä kantapään etupuolella kalvojänteen ja kantaluun liitoskohdassa hieman etusisälaidassa tuntuvaa kipua jossakin vaiheessa elämäänsä. Kalvojänteen liiallinen toistuva ylirasitus aiheuttaa arpeumaa kalvojänteeseen. Ylirasituksen jatkuessa kudokseen syntyy mikrorepeämiä, jotka yrittävät parantua kasvamalla lisää kudosta. Kyseessä on enemminkin rappeutumaa ja kalvon paksuuntumista, kuin tulehduksellista tilaa, jonka takia kiputilaa kutsutaan plantaarifaskiopatiaksi. Kansan kieleen on jäänyt tulehdukseen viittaava nimi plantaarifaskiitti.
​
Riskitekijät
Jalkapohjan kalvojänteen kipu esiintyy yleisemmin nuorilla urheilijoilla ja 40-60-vuotiailla seisomatyöntekijöillä. Vaiva esiintyy jopa kolmanneksella molemmissa jaloissa. Kivun aiheuttajina ovat yleensä useat tekijät. Riskitekijöitä ovat jalkaterän virheellinen toiminta ja virheasennot, ylipaino, juoksumäärän nopea lisääntyminen, kova juoksualusta, korkea tai matala jalkaterän pitkittäiskaari, heikko nilkan liike ja kireät takareiden lihakset.
​
Jalkaterällä astuttaessa suurin paino kohdistuu kantaluun sisäreunaan. Ylipainoisilla kohdistuvan voiman määrä on paljon suurempi. Pohjelihaksen tai akillesjänteen kireys johtaa ylemmän nilkkanivelen liikerajoitukseen, jolloin liikkeen aikana ylemmän nilkkanivelen liike (nilkan koukistus-ojennus) korvataan usein alemmasta nilkkanivelestä (nilkan sisä-ulkokierto) tai Chopartin nivelestä (kantaluun etupuolelta). Tällöin liikkumisen aikana jalkaterän pitkittäiskaari madaltuu, eikä jalka pääse jäykistymään, jolloin jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskohta ylikuormittuu. Korkea jalan pitkittäiskaari vähentää ja matala lisää jalkaterän liikettä pronaatioon (lue Ylipronaatio). Lisääntynyt ja vähentynyt pronaatio muuttaa jalkaterän kuormitusta jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskohdassa.
​
Hoito
Jalkapohjan kalvojänteen kivun paranemisennuste on hyvä, jonka takia leikkausta ei suositella. Konservatiivinen hoito eli muu kuin leikkausta vaativa hoito on ensisijainen vaihtoehto. Konservatiivisen hoidon tarkoituksena on lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä.
​
Pelkkää lepoa ei suositella. Jalkaterän toiminnan harjoittaminen on tärkeää, jotta jalkaterä toimisi liikkuessa oikein. Hoitoon kuuluu suoraan kalvojänteeseen kohdistuvat harjoitteet sekä tarvittaessa lonkan ja pakaran harjoitteet sekä muita jalkaterän toimintaa parantavia harjoitteita. Kengissä voi käyttää pehmustettuja pohjallisia kivun hoitoon. Ylipainoisen tulee laihduttaa, jotta kalvojänteen ja kantaluun liitoskohtaan kohdistuvan painon voima pienenisi.
​
Pohkeiden venyttelystä ei ole selkeää näyttöä, mutta jos nilkan liike koukistukseen on alentunut, pohkeiden liikkuvuuden lisääminen kuuluu harjoitteisiin. Tulehduskipulääkettä voi käyttää kivun lievitykseen, mutta kipulääkkeillä tai kortisonipiikillä ei ole todettu olevan pitkäaikaista vaikutusta kipuun. Kipugeelien sekä kylmä- ja lämpöpakkausten hyödyistä ei ole tieteellistä näyttöä.
​
Jalkapohjan kalvojänteen kipu on usein pitkäaikainen ja myös kuntoutus on usean kuukauden prosessi. Harjoitteita tulee tehdä vähintään 3 kuukautta, mutta usein helpotusta kipuun saadaan jo lyhyemmässä ajassa. Noin 90-95 % jalkapohjan kalvojänteen kivusta oireilevista saa joko täyden tai merkittävän avun kuntouttavalla hoidolla vuoden aikana.
​
Lähteet:
Monteagudo M, de Albornoz PM, Gutierrez B, Tabuenca J, Álvarez I. Plantar fasciopathy: a current concepts review. EFORT Open Rev. 2018;3(8):485–93.
​
Young C 2012. In the Clinic. Plantar Fasciitis. Ann Intern Med 3:156.